Reflections on the style of a mother & daughter

Helsinki, 0 degrees

 

Style is a way to say who you are without having to speak.

Lately I've been thinking quite a lot about my personal style, and my toddler girl's style as well. Why? Well, actually, I get comments about my style on a weekly basis, sometimes even daily. How come? Because sure, the basics of my wardrobe are minimalistic (black, white, grey, beige) as it's common in the Nordics, but I also tend to use strong and bold colors. This week especially my colorful outerwear (jackets, beanies, scarfs) received many comments, but I actually quite regularly get comments like "one never knows what color of the day it is before one sees you". Even strangers comment my clothing from time to time, like this week, when I was buying a new pair of leather gloves - the seller spontaneously gave me a compliment about my outfit. I've always loved this sense of community we have in Helsinki, and I also give compliments when I see someone wearing something nice, even if the person wearing it might be a stranger.

Viime aikoina olen miettinyt aika paljon omaa tyyliäni, mutta myös taaperoni tyyliä. Miksi? Koska saan kommentteja tyylistäni viikoittain, joskus jopa päivittäin. Kuinka näin? Syy tähän on yksinkertainen. Vaatekaappini peruselementit ovat tyypillisen pohjoismaalaistyylisiä eli minimalistisia (käytän paljon valkoisia, mustia, harmaita ja beigen värisiä perusvaatteita), mutta käytän myös voimakkaista ja rohkeita värejä. Tällä viikolla varsinkin värikkäät ulkovaatteeni (takit, huivit ja pipot) saivat paljon kommentteja. On myös yleistä kuulla kommentteja kuten "mikä on päivän väri?". Joskus jopa tuntemattomat kommentoivat vaatteitani, kuten tällä viikolla kun olin ostamassa uusia nahkahansikkaita - ostaja spontaanisti kehui asukokonaisuuttani. Olen aina pitänyt tästä yhteisöllisyyden tunteesta Helsingissä, ja kerron & annan itsekin helposti kohteliaisuuksia jopa tuntemattomille jos/kun heillä on jotain hienoa päällä.

I guess I started thinking about my toddler girl's style about one month ago when I read a blog post on the Finnish blog Homevialaura. In that blog post, Laura explained how she dresses her 2-year-old toddler girl. In her case, she has chosen the minimalistic style that she herself has also for her daughter.

Rupesin miettimään tyttäreni tyyliä noin kuukausi sitten kun luin kotimaisen Homevialauran blogikirjoituksen. Kyseisessä kirjoituksessa, Laura kertoo tyttärensä tyylistä. Hänen tapauksessaan hän on valinnut tyttärelleen saman minimalistisen & hillityn tyylin, jota hänellä itsellään on.

Before reading this blog post, I had never realized some things about my own style. As I mentioned in my earlier blog post here, in my childhood I was raised up in midst of colors - so bold & vivid colors have always been a part of my life, and I have actually had to work in order to find the minimalistic side of myself. This, because I felt I had that side to me too, which didn't have any space in my childhood home. Also, having lived over two years in Italy at a critical stage of my life (when I like to think that I became a woman instead of a girl), I think Italy's free & lively use of strong colors has had a big impact on me.

Ennen kun luin blogikirjoituksen, niin en ollut koskaan tajunnut tiettyjä seikkoja omasta tyylistäni. Kuten mainitsin aikaisemmassa blogikirjoituksessani, niin lapsuuteni oli väririkas, ja minun on ollut pakko tehdä itseni kanssa töitä, jotta olen löytänyt myös minimalistisen puolen itsestäni. Näin koska koin, että minussa oli sellainen puoli myös, jolla ei ollut paikkaa lapsuuskodissani. Koska olen asunut Italiassa pari vuotta kriittisessä vaihessa elämääni (haluan ajatella kun minusta kasvoi nainen tytön sijaan), niin luulen, että kyseisen maan vapaa & elävä värien käyttö on vaikuttanut suuresti minuun.

Never before reading the blog post mentioned above had I realized that most of the Finns that dress in a completely minimalistic style (colors: white, black, grey, beige / nude, sometimes maybe baby blue / pink + the only pattern: stripes) tend to admire the French way of dressing & life. Especially the one of Paris. Me, myself, I love of course all these, but having two different strong sources of inspiration - the colorful world of my childhood & Italy, have a different point of view. What an epiphany!

Ennen kun luin yllämainitun blogikirjoituksen, niin en ollut yhdistänyt ranskalaista pukeutumistyyliä Suomen minimalistiseen pukeutumiseen. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin monet lapsuusystävät ja myös kollegat, jotka pitävät suuresti Ranskasta, varsinkin Pariisista, niin heillä on juuri tämä "hillitty" pukeutumistyyli. Tälle tyylille ominaista on siis värimaailma (musta, valkoinen, harmaa, beige / nude, joskus ehkä vaaleansinininen, -punainen). Kuoseista tavallisimmat ovat raidat. Itse pidän kaikista näistä, mutta koska minulla on kaksi voimakasta väri-inspiraatiolähdettä: lapsuuteni ja Italia, niin minulla on täysin erilainen suhtautuminen värien käyttöön. Mikä ahaa-elämys!

Also, when it comes to my daughter, I tend to get her basics in minimalistic colors (mainly white, grey, navy). Until now, she's only owned one piece of clothing in black: a sweatshirt. And one pair of black bunny slippers, with pink inside their ears, though! Personally, I don't think it's a color for children, it's too serious. However, she has the exact same range of colors in her clothing as I do: the only color I hardly ever wear is orange, and I personally strive not to dress from top to toe in black (due to the loss of my parents, I've worn black clothes enough for a lifetime I'd say).

Myös mitä tulee tyttäreeni pukeutumiseen, niin pyrin pitämään perusvaatteet minimalistisissa väreissä (valkoinen, harmaa, tummansininen). Tähän asti hänellä on vain ollut yksi musta vaatekappale ja se on collegepaita. Ja sitten hänellä on yhdet mustat pupusisätossut (joilla huom vaaleanpunaiset korvat!). Minun mielestäni musta ei yksinkertaisesti sovi lapselle värinä, se on liian vakava. Tämän lisäksi tyttärelläni on sama värikirjo vaatteissaan kuin minulla. Ainoa väri, joka puuttuu vaatekaapistamme on oranssi. Itse pyrin siihen, etten koskaan pukeudu kokomustaan asuun (vanhempani poismenon myötä olen mielestäni käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi mustia vaatteita).

Actually, as it gives me so much happiness & joy, I tend to choose the same colors & patterns for us to wear almost on a daily basis. This has happened mostly subconsciously. It makes me happy at work to think that my daugther is wearing similar colors and/or patterns, even though she's not physically with me at work. In a way, we have a clothing connection. Of course I know this can't go on forever (and my daugther will of course start to choose her own clothing when she's ready for it), but for the moment I'm still able to choose her clothing so this is the path I've chosen for us. Some clothing items are even shared by the whole family: we have matching sweatshirts and pjs all three!

Se on ollut aika tiedostamatonta, mutta huomaan, että olen hankkinut tyttärelleni vaatteita, joilla on sama värimaailma kuin omassa vaatekaapissani. En osaa selittää miksi, mutta jotenkin se antaa iloa itselleni, varsinkin töissä. Se, että tiedän, että tyttärelläni on päällä jotain samantyyppistä kuin minulla, vaikka hän ei ole fyysisesti kanssani. Se voi olla samanvärinen paita/mekko, koko asukokonaisuus tai sitten meillä voi olla yhteinen kuosi päällä. Meillä on ns. vaateyhteys. Tietysti tiedän, ettei tämä voi jatkua ikuisesti (ja tyttäreni saa ilman muuta valita omat vaatteensa heti kun on valmis siihen), mutta tällä hetkellä saan vielä valita hänen vaatteensa, joten tämä on meidän polkumme. Meillä on jopa joitakin yhdistäviä vaatekappaleita myös sulhaseni kanssa - koko perheellä on samantyyppiset collegepaidat ja perhepyjamat!

We do get a lot of comments also concerning this choice. Many ask me how I have time to think about matching colors & patterns. However, since we already have many so called twinning outfits, because I think about this already when purchasing new items, it's easy to decide her outfit for the next day when I decide my own outfit. It doesn't actually take any more time than it usually would take only for myself. We also have great Finnish clothing companies that offer mothers & children clothing with the same patterns (e.g. Vimma, Papu, Moomin). Some of our favorite Nordic brands are Mini Rodini & Molo. Like for myself, I buy many clothing items for my daughter second hand. Most of my daughter's clothes go to her cousin after she's grown out of them. Some clothes, however, I sell at flea markets and some I save as memories.

Saamme toki paljon kommentteja pukeutumisvalinnoistamme. Moni kyselee minulta, että miten minulla on aikaa miettiä yhteensopivia värejä ja kuoseja. Mutta koska meillä on jo niin paljon samantyyppisiä asukokonaisuuksia (mietin näitä jo ostohetkellä), niin vaatteiden valitsemiseen ei kyllä mene yhtään sen enempää aikaa kuin mitä muuten menee kun valitsen itselleni vaatteita. Meillä on myös loistavia kotimaisia vaatemerkkejä, jotka tarjoavat äideille ja lapsille samankuosisia vaatteita (esim. Vimma, Papu, Muumi). Pohjoismaalaisista vaatemerkeistä pidämme erityisesti Mini Rodinin ja Molon vaatteita. Kuten itsellenikin, niin ostan myös tyttärelleni paljon käytettyjä vaatteita. Kun tyttäreni vaatteet menevät liian pieniksi, niin suurin osa tyttäreni vaatteista menee hänen serkulleen. Jotkut vaatteista toki säilytän muistona ja merkkivaatteet myyn yleensä eteenpäin.

What kind of children's clothing do you like? Do you ever reflect upon your own style? 

Minkälaisista lastenvaatteista sinä pidät? Pohditko koskaan omaa tyyliäsi?