Helsinki, 20 degrees
A mother is your first friend, your best friend, your forever friend.
Lately, there has been an increasing amount of discussion about childlessness. In Finland, we now have a day (May 8) dedicated to the childless. This because 1/5 of couples are involuntarily childless. Many say that nowadays, the right way to ask people about their families is to ask: who belongs to your family, so you can determine your family by yourself. I, personally, would like to introduce maybe another point of view - or at least my personal one.
Viime aikoina on ollut paljon puhetta lapsettomuudesta ja lapsettomista. Onhan meillä nykyään Suomessa päiväkin omistettu asialle, toukokuun 8. päivä. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n mukaan noin viidesosa pariskunnista ovat tänä päivänä tahattomasti lapsettomia. Monien mielestä nykyään pitäisikin ihmisiltä kysyä "ketkä kuuluvat perheeseesi" eikä niinkään "onko sinulla perhe". Näin, jotta voit itse määritellä mitä perhe sinulle merkitsee. Itse haluaisin tuoda tähän keskusteluun oman näkökulmani.
I'm not childless, but I have experienced loss: one miscarriage and both my parents. You can read more about the loss of my parents here. I'm therefore an adult orphan (the photos in this post showcase my beautiful & beloved passed mother, even though I do occur in some of the photos, as well as my sister and beloved passed father). I still feel that my past family members are a part of my family, even though they aren't considered that since they are deceased. So to me, personally, also the question about who belongs to my family is therefore hurtful because I haven't chosen to lose my loved ones. I have tried to avoid being hurt by others by talking openly about my losses. It's my personal way of dealing with grief. It's not easy, far from it, but it has been my coping strategy. I also strive to have a living relationship with my past loved ones by talking about them and sharing memories related to them.
En ole lapseton, mutta olen kokenut menetyksiä: olen kokenut yhden keskenmenon ja menettänyt molemmat vanhempani. Voit lukea enemmän surutyöstäni täältä. Olen siis aikuinen orpo (tämän blogikirjoituksen kuvat ovat rakkaasta edesmenneestä äidistäni vaikka toki itsekin esiinnyn joissakin, ja minun lisäksi mm. myös isäni ja siskoni). Koen kuitenkin, että menetetyt perheenjäseneni kuuluvat perheeseeni - vaikka ovatkin edesmenneitä. Joten minulle henkilökohtaisesti, kysymys, että ketkä kuuluvat perheeseeni satuttaa, koska en ole valinnut heidät menettää. Pyrin elämään niin, etten loukkaantuisi turhaan perheaiheisissa keskusteluissa. Siksi puhun avoimesti surustani ja menetyksistäni. Tämä on minun henkilökohtainen tapani elää surun kanssa. Se ei ole helppo tapa, kaikkea muuta oikeastaan, mutta se on oma selviytymisstrategiani. Haluan myös ylläpitää elävää suhdetta menetettyihin ihmisiin puhumalla niistä ja jakamalla muistoja heistä.
So instead of being uncompromising, thinking that we are either childless or with children, children or orphans, let's strive to understand & support each other. No wonder that my favorite quote and mantra in life is: You Never Know What Someone Is Going Through, So Be Kind. Always.
Joten toivon, että mustavalkoisuuden sijaan muistaisimme myös harmaan sävyjä. Eli ei vain olemmeko lapsettomia tai onko meillä lapsia, olemmeko jonkun lapsia vai orpoja - olisi hienoa jos pyrisimme muistamaan, että välimuotojakin on. Toivon, että jokainen yrittäisi laajentaa omaa ymmärrystä ja tukea muita. Siksi ei olekaan ihme, että suosikkilainaukseni ja voimamantrani on: You Never Know What Someone Is Going Through, So Be Kind. Always.
What is your favorite quote, and why?
Mikä on sinun suosikkilainauksesi, ja miksi?
What's your opinion?