The best futuristic art exhibition in Helsinki this spring: Finnish IC-98's 2016-2018

Helsinki, 22 degrees

 Many eyes go through the meadow, but few see the flowers in it.

Outside the sun is beautifully shining. Helsinki experienced the warmest month of May in 30 years, they say (surprising as last year it was the opposite - we had the coldest month of May in half a century). Now there's even talk about a hot spell. Locals are loving it, but a little bit afraid even to enjoy it - as we continuously doubt that it might end any minute now. Never before has it been as topical to therefore enter an exhibition that touches the theme of environmental destruction.

Ulkona aurinko paistaa kauniisti. Helsinki on nauttinut lämpimästä säästä, olen jopa kuullut, että toukokuu oli lämpimin 30 vuoteen (viime vuosi oli päinvastainen kun toukokuu oli erittäin kylmä). Helsinkiläiset ovat innoissaan tästä säästä, mutta toki kannamme myös huolta siitä, että sää voi milloin tahansa muuttua kylmemmäksi. Joskus huoli on jopa niin suuri, ettemme voi täysillä nauttia säästä. Näin ollen mielestäni tämä on oivallinen hetkiä pysähtyä ja käydä näyttelyssä, joka pohtii ympäristötuhoa.

As I enter the stunning art gallery called Kunsthalle Helsinki, I immediately notice that the exhibition is special. Last year, the summer exhibition was bright - now the exhibition halls have been made completely dark. The dark setting sets the initial mood - one can tell that I'm now entering an exhibition that evokes strong feelings - like worry, melancholia and even terror.

Kun astun upeaan Taidehalliin, niin huomaan heti miten ainutlaatuisesta näyttelystä on kysymys. Viime vuoden kesänäyttely täällä oli valoisa - nyt näyttelysalit ovat täysin tummennettuja. Tumma ja ehkä synkkäkin ympäristö luo vaikuttavan tunnelman - tämä näyttely tuo esiin voimakkaita tunteita - kuten melankoliaa, huoli tulevaisuudesta ja jopa kauhua.

How will the world look after humans are gone? Kunsthalle Helsinki's summer exhibition 2016-2018 that runs 'til August 5 is created by the Finnish artist duo IC-98 (Patrik Söderlund & Visa Suonpää), and imagines a future in which the human species is extinct, but traces of our presence on this planet still linger. After we've gone, nature is given free reign over the planet - kind of like before we were here - but after we've left a mark.

Miltä maailma tulee näyttämään kun ihmiskunta on hävinnyt? Taidehallin kesänäyttely 2016-2018, joka jatkuu elokuun 5. päivään asti, on kotimaisen taitelijakaksikon IC-98:n (Patrik Söderlundin & Visa Suonpään) luoma. Näyttely tuo esiin tulevaisuuden, jossa ihmiset ovat poissa, mutta ihmisten jäljet ovat vielä näkyvissä. Kun ihmisiä ei enää ole, luonto saa uudestaan vallan - mutta ihmisten jäljet ovat muuttaneet maailmaa, ehkä jopa pysyvästi.

I found this exhibition extremely touching, and well made! None of us can escape the responsiblity we humans carry for the way the world is at the moment, and as Helsinki is such a future-oriented city (we usually say that the city consists 1/3 of its history, 1/3 of the present moment and 1/3 of the future), I think there couldn't be a better city hosting this exhibition! I hope everyone visits the exhibition and stops to think about it all - I think the exhibition needs at least 1½ hours of its spectator to be truly understood and appreciated. I think it's healthy for us humans to understand that it might be that the planet outlives us. In the capitvating imagery of IC-98, it's like this. It's important for us humans to see that the world could be beautiful also without us - at least in the parts of the world where we haven't damaged nature. I hope this awakens many to realize that we are just guests of this planet, not rulers.

Itse koin näyttelyn hyvin koskettavana, ja mielestäni se on todella hyvin toteutettu! Kukaan meistä ei voi väheksyä ihmiskunnan vastuuta maailmastamme, ja koska Helsinki on niin tulevaisuusorientoitunut kaupunki (puhumme usein siitä, että kaupunki koostuu 1/3 historiasta, 1/3 nykyhetkestä ja 1/3 tulevaisuudesta), niin koen, että Helsinki on juuri oikea paikka tälle näyttelylle! Toivon, että jokainen käy näyttelyn katsomassa ja pysähtyy hetkeksi miettimään sen teemaa. Mielestäni näyttely vaatii kävijältään ainakin 1½ tuntia aikaa koska sen teokset vaativat aikaa ja pohdintaa. Olen sitä mieltä, että meille ihmisille olisi tervellista ajatella, että maailmamme elää kauemmin kuin me itse. IC-98:n vangitsevissa töissä tilanne on tämä. On tärkeätä huomata, että maailma olisi kaunis myös ilman meitä - ainakin niissä paikoissa, jossa emme ole tuhonneet luontoa. Toivon, että tämä näyttely herättää monia ymmärtämään, että olemme täällä maapallomme vieraina, ei hallitsijoina.

One of the most impressive parts of this exhibition was the extensive research work that the artist duo behind it had done before making the art works! Many are in fact collaborations between the artists and scientists. How fascinating! 

Yksi mieleenpainuvimmista puolista tässä näyttelyssä oli taiteilijoiden laaja ennakkotutkimustyö teosten takana! Monet teokset perustuvatkin taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyöhön! Miten kiehtovaa!

This exhibition doesn't have that many pieces of art, but they are, as mentioned, time-consuming in the sense that one needs time to truly comprehend their totality (there are among others video installations, virtual reality visits etc.). As a flower-lover, one of my favorite pieces was "A World in Waiting" (2017), a tapestry co-created with Kustaa Saksi. It imagines the site where Svalbard Global Seed Vault (such a marvellous thing that I had never heard of prior to this exhibition!) once stod. In preparation, Arctic climate scenarios and viable plants species were discussed with scientists from the Finnish Meteorological Institute, Natural Resources Institute Finland and Tromso Arctic-Alpine Botanic Garden. The tapestry showcases the plants, e.g. Common bent, Garden angelica, Wild turnip, Wavy hair grass, Wildrye, Foxtrail barley, Cloudberry, Potato, Dandelion, Red & White clover, Lingonberry, Rhubarb, Redcurrant, and the seeds of the plants are actually woven into the fabric of the tapestry. The work is in fact waiting to rot and sprout, hence its name. This piece for me was also one that was cautiously optimistic, giving hope for the future of the planet - however, not saying that we humans will be around forever.

Itse näyttelyssä ei ole kovinkaan monta teosta, mutta teokset (videoinstallaatioita, virtuaalitodellisuuskokemuksia ym.) ovat, kuten mainitsin aikaavieviä koska ovat niin kokonaisvaltaisia ja moniulotteisia. Kukkahulluna ihastuin "A World in Waiting" (2017) teokseen, joka on Kustaa Saksin kanssa toteutettu Huippuvuorten siemenholvin tulevaisuutta luotaava kuvakudos. Uskomatonta, etten tiennyt siemenholvista ennen tätä näyttelyä! Työ on tehty yhteistyössä mm. Ilmatieteenlaitoksen tutkijoiden kanssa. Seinävaatteesta (alunperin työ tehtiin lattiagobeliiniksi, mutta Taidehallissa oli luontevaa nostaa se seinälle kuten raanua) löytyy mm. perunan, voikukan, puolukan, rapaperin, apilan, lakan, ohran, karhunputken, nauriksen ja punaherukan siemenet ja kudoskuvitus. Työ tietyllä tapaa odottaa, että sen aika tulisi, ja, että se saisi vapaasti versoa. Mielestäni tämä teos oli varovaisen optimistinen, koska se antoi toivoa - ottamatta kuitenkaan suoraan kantaa ihmiskunnan kohtaloon.

What kind of art affects you? What do you look for in art exhibitions? How often do you go to art exhibitions? What exhibition has lately inspired you?

Minkälainen taide pysäyttää sinut? Mitä haet taidenäyttelyistä? Miten usein käyt taidenäyttelyissä? Mikä näyttely on viimeksi tehnyt sinuun vaikutuksen?